Halliin tullessa Keiko oli tosi innoissaan hyppi mua vasten ja oli selvästi valmis treenaaman.

Tällä kertaa oli tosi kiva radan pätkä. Mun mielestä erityisen kiva koska ensimmäistä kertaa käytyäni pätkän läpi se ei tuntunut rakettitieteeltä! Jei!

Koska en jaksa itse taiteilla piirrosta radasta pöllin sen Ennin blogista. Kepit oli nyt ekaa kertaa mukana pätkässä. Kepeissä meillä on siis vielä verkot.

Ekalla yrityksellä päästiin vain ykkösen yli kun mun juoksulinja oli pielessä. Mulla oli liian kiire kolmoselle tekemään valssia ja keiko tuli perässä eikä hypännyt kakkosta. Hinkattiin sitten sitä siinä hetki ennen kuin mä tajusin mitä teen väärin.  Otettiin uudestaan ja päästiin jopa kolmosen yli ja sitten multa hukkuikin kepit. Koutsikin sanoi että sun pitää ihan oikeasti katsoa minne ohjaat...  Seuraavalla yrityksellä päästiin jo vitoselle ja Keiko tekin sinne oikeen upean takaa kierron, kiersi koko hypyn.. Muistuteltiin mieleen hetki mikä se takaakierto nyt olikaan, ja sitten taas alusta koko pätkä. Hienostihan se lopulta meni ja päästiin virheittä loppuun!  Keikosta on  kyllä tullut aivan ihana treeni kaveri. On kuulolla hyvin ja tekee kyllä parhaansa vaikka mun ohjaus ei aina olekkaan niin hienoa.  Itsekseen tehtiin kontakteja Aa:lla ja puomilla. Keiko on tajunnut hyvin nenäkosketuksen idean ja on hurjan söpön näköinen kun nokkii maata!  Rengasta kertailtiin taas, kerran taisi tulla ali muilla toistoilla meni mistä pitääkin. Otettiin myös pientä hyppy putki hyppy hyppy pätkää.  Pitää ottaa kamera ens kerralla mukaan jos Enni napsis tänne blogiin jotain otoksia!