Käytiin sporttikoirahallilla hyppytekniikka kurssilla. Päivä oli pitkä mutta erittäin mielenkiintoinen. Keikon hyppytekniikka ei ollutkaan niin kamala mitä pelkäsin. Paljon parannettavaa siinä silti löytyi. Mun täytyy hetken mietiskellä oppimaani ja miettiä mihin suuntaan lähdetään. Kisaaminen ja ratatreenit pitäs laittaa jäihin jos halutaan tuolle tosissamme parempi hyppytekniikka. Luultavasti tehdään niin että kisataan nuo parit startit mitä olin miettinyt ja sitten pidetään taukoa ja treenataan hyppytekniikkaa ja ratatreeneissä treenataan ohjausta ym.. ilman rimoja. Tuossa oisi sitten hyvä väli treenata kontaktiesteetkin enempi sellasiksi mitä niiden haluisin olevan. Mulla on päivästä videoitakin mutta laitan ne nettiin varmaan vasta viikonloppuna kun päästään Mialle missä nopeampi netti.

Sen verran kuitenkin innostuin hyppytekniikasta että Keesin kanssa asiat tehdään toisin. Aloitetaan agility hyppytekniikalla sitten kun ikä riittää. Opetetaan se hyppäämään heti oikein niin ei tarvitse myöhemmin katua ja harmitella. Kontakti ja keppitreenejä toki jatketaan, mutta rimat hyppyihin vasta kun osaa hypätä. Keesin kanssa oisi nyt tarkoitus aloittaa myös ohjausharjoittelu, tietty ilman rimoja.

Mä haluan että mun koirat pysyvät mahdollisimman terveinä ja agility on raskas laji joten oikein hyppääminen vähentää riskejä huomattavan paljon. Keikolle pitäs varata hieroja tai fyssari piakkoin. Haluan varmistaa että se on ihan kunnossa.

Su käytiin aksaamassa treeneissä. Tehtiin radanpätkää joka oli ainakin mun krapulaiselle päälle aivan liian vaikea muistetteva.. Keiko teki ihan kivasti ennakoivaa valssia pitäs treenata lisää se ei oikeen sujunut multa eikä keikolta.

Maanantaina päästiin pitkästä aikaa ohjattuihin tokotreeneihin.  Tultiin hallille aikasemmin ja treenattiin ennakoivaa valssia.. Paremmin se meni kuin sunnuntaina tosin jonkun ois ehkä pitänyt katsoa teinkö edes oikein.

Tokoa: Ensin seuraamista ryhmässä ja muutama jäävä. Mä valitsin istumisen tein suurilla avuilla jotta saatiin onnistunut. Muuten ihan jees mutta jos pitkään joutuu pitämään perusasennossa alkaa mulkoilemaan mitä muut tekee ja muutenkin hyrräilemään. Pitäs varmaan puuttua. Mutta ei mua haittaa kun kuitenkin on heti mukana kun lähdetään liikkumaan.

Paikkamakuu oli tuttua Keikoa. Ei ongelmaa. Pitäs saada tehtyä vähän pidempia vielä mutta en usko että tuottaa ongelmaa. Mian kanssa kokeiltiin myös niin että toinen ottaa luoksaria vierestä. Keiko ei mennyt halpaan. Katto mua ilmeellä oletko aivan nuija kun luulet mun lankeavan tuohon. Tätä kokeiltiin siis Bh koetta ajatellen. Voisi kattoa jonkun BH kokeen ja ilmottautua muuten ei ikinä päästä sinne asti.

Ruutua otettiin myös ja tänään kaikki tökki. Meni hitaasti mä kehuin liian aikasin ja muutenkin jotenkin ihan blääh.. Ehkä ens kerralla paremmin.

Kaukot oli ihan kivat. Matkaa vois alkaa pidentää. Tosin ennakoi seisomaan nousua varmaan johtuu siitä että sitä ollaan hinkattu eniten eiköhän tuo tuosta kun tehdään vähän vähempi.

Otettiin eteentulo treeniä. Suurinosa kivoja. Tätä treenataan siis aina kun jotain tehdään ja tulosta alkaa näkyä. Pelkään silti edelleen että kun matkaa lisätään alkaa vanha ongelma nostaa päätään. 

Tehtiin muutama hyppynouto. Muuten jees mutta kovempaakin vois noutaa.

Tuon hyppynoudon ajattelin nyt hetkeksi unohtaa siinä kun ei mitään suurempaa ongelmaa ole.. Sen sijaan metskua vois ottaa ohjelmistoon tosin ei siinäkään suurempaa ongelmaa pitäisi olla.

VOI:n liikkeet etenee hyvin. Luoksetulon maahan menoa ollaan jonkin verren koikeiltu ihan lenkeillä ja siinä ei ongelmaa. Ainoa murheenkryyni on tunnari. Mua ei yhtään huvita opettaa sitä. Typerä liike! Keiko etsii omaa hyvin kun sen piilottaa mutta kun yritin lisätä yhden vieraan se kerää molemmat suuhun eikä edes haistele niitä. Mä en edes tällä mielialalla viitsi tahkota kokoasiaa vaan odotan sopivan opetustavan putkahtamista mieleen.

Keesin tokoilut edistyy jotenkuten mutta ei sitä tahtia kun tahtoisin. Suurin ongelma on kun se ei malta kuunella mitä sanon, tekee vaan jotain palkan toivossa. Nyt ollaan keskitytty vanhan kertaamiseen ja kuuntelemiseen. Suurta edistymistä ei vielä havaittavissa.  Perusasento edelleen ihan vänkyrä kun ei kerkeä tulla siihen mihin pitäisi. Menee välillä istumaan kun sanon maahan ja toisin päin. Osaa kyllä mutta ei malta kuunnella. Miun pieni sähköjänis. Noh ainakin sillä on hauskaa ja tykkää tehdä joten en jaksa huolestua. Kyllä mä siitä vielä tokokoiran teen vaikka henki menis!

Keesi on myös viimeaikoina ollut vapaana hiukan korvaton. Siitä oikeen näkee että nyt hävis korvat. Laittaa korvat sivuasentoon ja lähtee pikaravia väärään suuntaan ja ei auta vaikka kuinka huutais perkelettä. Tähän kuitenkin rupesin puuttumaan heti ja nyt on lenkeillä jo kuuliaisempi Keesi. Tosin välillä hankalaa kun se kävelee mun kantapäissä kiinni josko sais namia.

Viikonlopuksi on taas hauskaa ohjelmaa. Keikon kassa käydään moikkaamassa sukulaisia ja Keesi pääsee Mian luokse hoitoon. Niin ja mulla alkaa talviloma joten varmaan muutetaan ensiviikolla hallille asumaan!

Keikosta muutama kuva viime talvena.