Käytiin Anskun kanssa torstaina tekemässä koirille verijäljet. Eilen käytiin sitten ajamassa ne. Keiko ei siis ollut koskaan aikaisemmin tehnyt verijälkeä joten sen jälki ei ollut kovin pitkä ja siinä oli vain yksi makaus ja lopussa oli kaatona lampaan nilkka! Nam! Autoin Keikoa näyttämällä jäljen alun, että tajus mitä pitää tehdä. Lähti ihan kivasti seuraamaan jälkeä mutta hukkas sen ja autoin takaisin. Välillä meni vähän jäljen vierestä mutta muuten ihan kivasti. Makauksen tutki tarkkaan ja kaivoi sitä tassulla tästä ei meinannut jatkaa joten autoin vähän. Tässä kohtaa sattui hassu juttu meidän jäljellä oli nimittäin jäniksen käpälä siis ihan oikea. Ihmeteltiin sitä siinä sitten hetki ja Keiko otti sen suuhun pyysin pudottamaan ja heitin sen vähän kauemmaksi. Muistutin Keikoa siitä mitä oltiin tekemässä  ja  jatkoikin loppu jäljen hienosti paitsi ihan lopussa otti kaadosta ilmavainun. Kaato oli vähän lehtien alla ja etsi sen hyvin ja piehtaroi sen päällä ja oli kyllä silmin nähden ylpeä löydöksestään. Kantoi sitä ihan ylpeänä takaisin meidän tavaroille ja oli sitä mieltä että se pitää piilottaa maahan.

Keikon jälkeen oli Laabanin vuoro suorittaa sille tehty hieman vaikeampi jälki ja hienosti suoriutui tehtävästä.

Jälkien jälkeen mentiin nurtsille ottamaan vähän tokoa. Paikka makuu oli ihan ok yhden kerran taas nousi mutta muuten ihan kivasti malttoi. Seuraaminen pallo palkalla. Edisti aika paljon mutta saatiin muutama hyvä ja innokas pätkä. Tehtiin myös seuraamisia niin että seurautettiin Anskun kanssa koiria vastakkain ihan läheltä. Hyvin keiko piti kontaktia vaikka kaveri meni ihan vierestä ohi.  Muutama maahan meno ja seisominen myös pallolla ihan kioja vaikka maahan menoja kyllä ennakoi vois varmaan tehdä niitä vähän vähempi.

Tokoilun jälkeen koirat pääsivät läheiseen puistoon leikkimään kun siellä ei ollut muita niin saivat rauhassa leikkiä.

Keiko verijäljellä.

Makausta tutkimassa.

Piehtarointia kaadon päällä.

Tyytyväinen pikku kelpi

Laaban & Keiko